Kotona taas

Publicerad 01.10.2013 kl. 22:06

Tallinna, uskollinen ystäväni

Ei liene yllätys, että pidän Tallinnasta. Kun matkustan, mua kiinnostaa yleensä kusisimmat baarit, valokuvaaminen ja hyvä ruoka. Tämän matkan tavoitteena oli edetä Kalamajasta eteenpäin kohti Koplia.

Vaikka olen hyvä suunnistamaan, niin olen huono tarkastamaan etukäteen paikkojen aukioloaikoja. Kun lähtee aamun ensimmäisellä lautalla Tallinnaan, onnistuu olemaan kaupungissa aikaan, jolloin on vaikea löytää aamupalankaltaista syömäpaikkaa. Jos seljankka maistuu aamukymmeneltä, silloin sinulla ei ole minun ongelmaa.

Alunperin mun oli tarkoitus käydä syömässä aamupalaa Sesoon-ravintolassa osoitteessa Niine 11. Paikka oli nuorisohenkinen ja varteenotettava lounas- tai illallisruokailuun. Tarjoilu aloitettiin vasta kello 11, joten jatkoin matkaa seuraavaan kohteeseen.

Tallinna on niin paljon enemmän kuin vanhan kaupungin muurien sisäpuolelle jäävä alue. Viime retkieni myötä olen tutustunut alueisiin, joissa tapaa paikallisia ja jossa tuoppi Sakea ei maksa 6 euroa.

Kamahouse Köök sijaitsee osoitteessa Kopli 25 ja sinne pääsee raitiovaunuilla 1 ja 2. Jos päätät kävellä sinne ja ihailla puutaloaluetta niin pysy vahvana, vaikka katunumerointi horjuttaa uskoasi. Paikka löytyy Google-kartasta kohdasta E ja se löytyy tekstin lopussa.

Listalta löytyy aamupalaksi soveltuvaa ruokaa. Söin mannapuuroa ja piirakan. Ruoka on paikallisesti tuotettua ja talon hampurilaista on kehuttu yhdeksi kaupungin parhaaksi. Tila on kaunis ja siellä viihtyy mielellään pidemmän aikaa Wifin ja Huojuvan tornin äärellä.

Ravintolan takaosassa on myynnissä taiteilijatarvikkeita ja sinne on rakentumassa elokuvakahvio. Paikka on ehdottomasti tutustumisen arvoinen.

Päädyin juttelemaan paikan omistajan kanssa matkasuunnitelmastani. Olin lukenut alueesta hyvin vähän, mutta sen verran, että minua kiinnosti tutustua tarkemmin Koplin alueeseen. Sepa, 1. ja 2. Liin vaikuttivat kiinnostavilta. Hänen toivotuksensa olikin "Joo, minä en menisi sinne yksin."

Pukeudun matkoillani yleensä siten, että on vaikea tietää olenko yksi alueen kodittomista vai omaanko ainostaan huonon arvostelukyvyn. Minua eivät mitkään "En menisi sinne yksin ja tämän alueen saat kiertää kaukaa, sinne älä mene" estäisi. Kyllähän tällä vaatetuksella sulautuu helposti massaan. Sen lisäksi olenhan mä aika rankkis.

Etenin pitkin Koplia ja puhuttu kieli vaihtui venäjäksi. Talot olivat ränsistyneitä, mutta mielestäni sympaattisia. Ihmisillä oli iloisen värisiä vaatteita ja kotieläimiä kavereinaan.

Jatkoin matkaani halki kauniin puiston ja mietin miten täällä mitään vaarallista olisi. Suunnilleen siinä kohtaa vastaani taivalsi, poliittisesti korrektisti ilmaistuna, henkilö, joka asui alueella jolla on tavattu sosiaalisia ongelmia.

En väittäisi olevani kokematon ihmisten kohtaaja, mutta tämä tilanne laittoi oman oletetun ihmisosaamisen vähän nöyrempään järjestykseen. Vastaantulijan pistävä katse, pahuutta nähneet ja kokeneet silmät olivat todella vähän kiinnostuneita minun innostuksestani nähdä sitä todellista Tallinnaa. Vaihdoin tien puolta, suojatien kohdalta, kuten kunnon kansalaiset tekevät. Piilosuunnitelmassani oli toive siitä, kuinka vastaantuleva potentiaalinen tappaja hämmentyisi tästä manööverista niin, ettei henkirikos kiinnostaisi niin paljoa heti aamupäivästä.

Oli metristä kiinni, että olisin päässyt hyppäämään paikalle saapuneen raitiovaunun kyytiin. Kun vaunu lähti pysäkiltä, paljastui toiselta puolelta kiskoja 10 tuijottavaa silmäparia. Selkäni takana saman verran. Istuin alas penkille ja pälyilin ympärilleni, jos löytäisin edes vähän turvallisen näköisen hahmon, joka ei olisi liuottimilla kyllästetty. Ei löytynyt. Annoin kaikille pummaajille rahaa, eikä tullut mieleen nostaa kameraa laukusta taltioidakseni tätä ympäröivää lomatunnelmaa. Tässä vaiheessa seuraavan raitiovaunun saapumiseen oli aikaa 7 minuuttia. Jossain vaiheessa ihmiset alkoivat liikkua minua kohti. Päätin tarkastella pysäkin ympäristöä kävelemällä edestakaisin. Lopulta pääsin raitiovaunun kyytiin.

Raitiovaunu vei minut kääntöpaikalle, jossa sain hengähtää. Palasin vaunulla takaisin sinne, mistä olin aloittanut aamuni, eli Kamahouse Köökiin. Näin paikan omistajan terassilla juttelemassa miehen kanssa. Huikkasin ohimennen selvinneeni Kopli-kierroksesta ja että minun olisi pitänyt kuunnella hänen ohjeitaan. Hän pyysi liittymään seuraan juttelemaan ravintolaan saapuneen herran kanssa, joka oli Jorma Pulkkinen! Lapsuuteni parhaimmistoon kuului Ruutuysi, eli -ässä, sekä Sirpa ja perhoskoira, joten kysymys Tunnetko sinä hänet? oli varsin irrelevantti.

Aikaisemman kokemukseni perusteella olin normaalia valppaampi kulkiessani kohti rantaa. Kun näin 50 metrin päästä kolme lasta rynnäkkökiväärin kanssa, oli tunnelma taas vähän ennemmän koholla. Olin tässä vaiheessa huomattavasti enemmän valmis tapaamaan alueen kissoja kuin muovikuulia omistavia lapsia.

(Löydä kissi kuvasta.)

Pelguranna oli tosi kivan näköistä aluetta. Jos minua kiinnostaisi lapsiperheet, niin voisin kertoa heille, että siellä oli vaikka minkälaista pomppulinnaa ja kiipeilytelinettä tarjolla. Ravintolasta sai ruokaa ja kaljaa. Merimetsän pururataa voi hyödyntää joko kuntoiluun tai höyryjen irrotteluun. Juostessa kehää metsässä voi miettiä, ketä lapsistaan vihaa vähiten.

Löysin maasta häiriintyneimmän näköisen etiketin hetkeen. Se sai minussa kuitenkin aikaan ostohalun, että sinällään onnistunut etiketti tämä kyllä on.

Lopulta olin takaisin tutulla Telliskivi-kadulla. Baar Bistro Kukeke oli yhtä maukas kuin aina. Suosittelen.

Balti Jaamin vieressä oleva markkinapaikka on mun kestosuosikki.

Olin lukenut kauniita sanoja Leib resto ja Aed -ravintolasta. Se löytyy vanhasta kaupungista osoitteesta Uus 31. Paikka on tosi hieno ja viihtyisä. Se sopii parhaiten henkilöille, joita kiinnostaa hyvä palvelu ja kaunis sisäpiha. Kun näyttää kodittomalta, niin huomaa nopeasti, miten aika rientää hyvässä (omassa) seurassa. Viininkin saa juotua ihan muutamissa minuuteissa.

Kotimatkalla kannattaa vielä hyödyntää laivan aurinkokansi. Smilla-ystävä kainaloon ja kuoharia muovimukiin!

Olen piirtänyt karttaan matkani, kyseiset välietapit eivät merkitse juuri mitään. Paitsi E. Kävelymatkaa tuli yhteensä noin 18 km. Haluan vielä huomauttaa, että suurin osa Kopli-katua on täysin mukavaa seutua, mutta kartan kohdasta D eteenpäin on syytä olla mieletään reipas.

Vinkki: Oppaissa kerrotaan julkisen liikenteen kuljettajista, jotka murisevat kulkuneuvosta lippunsa ostaville. Tallinnan joukkoliikenne on ollut paikallisille maksutonta vuoden alusta lähtien. Tämä on ilmeisesti vapauttanut palvelualttiutta rahastamisen suhteen. Mikään kioski ei siis myynyt kertalippuja, vaihtoehtona oli ladata matkakortille arvoa tai päivälippu. Lue lisää täältä.

Ei muuta kuin head reisi!

 

Ps. Kokosin viime aikoina tekemäni Tallinnan retket yhden kategorian alle ja löydät muut alueelle suunnatut koosteeni täältä.

Publicerad 29.07.2013 kl. 23:08

Mitt sommarlov

Kohtaamme jälleen! Olen viettänyt kesälomaa huolellisesti ja rauhaisasti. Olen keksinyt noin kaksi ilkeää asiaa koko loman aikana. Uniongelmien vähennyttyä ei kykene olemaan niin kireä koko ajan. Siksi koristan näkökenttäsi kivoilla kuvilla.

Kesän parhaimpiin puoliin kuuluu se, että voi tavata ystäviään. Ystäväni tuli käymään luonani yksi kesäinen keskiviikko ja seuraavana päivänä heräsin hänen kodistaan.

Parhaita hetkiä ystävien kanssa on aamupalat. Kun kumpikin on innoissaan siitä, että vastapäätä istuu hyvä tyyppi eikä jaksa olla yhtään aamuäreä.

Vastaavasti taas, jos herää ystävän luota muutaman sadan kilometrin päässä kotoa vailla huolta huomisesta, saattaa tulla yllätyksenä se ajatus, että oli sopinut tapaamisen seuraavaksi aamuksi kotikyläänsä. Onneksi junat kulkevat ja olin kotona iltapäivällä, jolloin Wonderland tuli kylään.

Olen erikoistunut imuroimaan sushia tänä kesänä. Mulla on niin vaikea suhde Kalifornia-rulliin ja tuohon loheen.

Tietää aikuisuuden koittaneen, kun kasvimaat kiinnostaa.

Kävin kääntymässä lakeuksilla. Sää ei ollut armollinen, eikä pukeutumiseni kunnioittanut ketään. Jos häpeää ulkoasuaan paikallisessa halpakaupassa, niin tietää onnistuneensa päivän asun valitsemisessa.

Lakeuksilla kaikki on suurempaa ja erilaisempaa. Helsingissä täytän polkupyörän renkaat käsipumpulla, lakeuksilla kompressorilla. Täällä on selainpohjainen sadetutka, siellä sademittari. Täällä se vaikuttaa päivän asuvalintaan, siellä satoon.

Palattuani lakeuksilta jatkoin matkaa Lahteen. Mieli ja sydän lepää näissä maisemissa ja hyvässä seurassa.

Takaisin kasvimaalle ja älykkään keskustelun piiriin:

- Jostain syystä nämä kesäkurpitsat eivät ole kasvaneet yhtään vielä.
- Meillä kotona kesäkurpitsaa työntyi vaikka kuinka paljon. Istutitko suoraan kasvimaahan vai oliko sulla taimen?
- Joo, ei laitettu taimenesta tämä kasvi!
- Nooo, voidaan sitä myös taimeksi kutsua!
- Lakeuksilla vaan tehdään eri tavalla! Mutta selkeästi sillä joku vaikutus on!

Kesällä on välillä hyvä tehdä jotakin hyödyllistä. Olen mm. onnistunut myymään omaisuuttani kirppareilla ja haalimaan lisää tavaroita mummolasta. Lomaa on jäljellä vielä viikon verran, täytyy mennä pitämään siitä hyvää huolta. Kuullaan!

Publicerad 24.07.2013 kl. 14:15

Yörotu

Haluan lainata muutamaa ajatusta kesälomaan ja sen yllättäyvyyteen liittyen. Toinen niistä kuuluu Karinille:

"Kesä, aika jolloin ajatuksen ja toteutuksen välinen aika on ihanan lyhyt."

Ja toinen Jennille:

"Eihän mikään muu kuin kesäloman ensimmäinen tuoppi mene käsikirjoituksen mukaan."

Alunperin oli tarkoitus mennä seuraamaan yöperhosia ja lepakoita Seurasaareen [sic] Wonderlandin kanssa, mutta päädyimme Riihimäelle katsomaan stand up -esitystä ja viettämään aikaamme Tikkurilassa kello 1.35-2.01 välisen ajan. Soitan maanantaina antropologialle.

Publicerad 29.06.2013 kl. 22:30

Ehdotus toimenpiteeksi

Tiitus Petäjäniemi – Maalauksia kaiken suhteellisuudesta ja muusta

Olen huomannut, että ihmiset näkevät maalauksissani asioita, joita en ole niihin tarkoittanut.  Joskus tulkinnat yllättävät, ovat osuvampia kuin omani.

Kun maalatessani pysähdyn välillä katsomaan keskeneräistä maalausta, tuntuu, että palaset loksahtavat paikoilleen. Maalaus alkaa kertoa, kuin vahingossa, mitä ajattelen. Monesti ajatus on sellainen, jota en ole ennen maalaamista osannut sanallistaa, en välttämättä edes tiennyt ajattelevani moista, mutta jotenkin se siinä kankaalla nyt ihan selvästi on. Ajatus antaa maalaukselle nimen, joka ohjaa katsojan tulkintaa, mutta silti katsojalle jää oma kokemuksensa. Jotakin tapahtuu maalin ja katsojan välissä, ja joskus katsoja sanallistaa jälkikäteen sen, mitä en itse ole osannut. Osa maalaamisen mukavuudesta taitaa olla juuri siinä. Ja ovathan värit kauniita.

Suuri Tomaatti on maalaus ajan kulumisesta, asioiden jatkuvuudesta ja kiertokulusta. Näyttelyssä on esillä tämä tomaatti ja muita maalauksia. Osaa katsotaan väriä vaihtavassa valossa, toisia vain katsotaan.


Galleria Fafa 15.6–7.7.2013
Avoinna ma-su 11-18
Lönnrotinkatu 35
00180 Helsinki

Publicerad 16.06.2013 kl. 17:20

Viikonlopun supersuora

Lauantai alkoi Lintsi-käynnillä. Kaverit kainaloon ja laitteisiin.

Voitin Derby-kisan! Sain pehmolelun. Kuka senkin nyt sitten haluaisi?

Iltapäivällä laitoin prinsessakakun päälle kuoren ja lähdin juhlimaan Madeleinea ja Chrisiä.

Suhtauduimme juhliin vakavasti. Tyhjensimme noin kolme pulloa kuohuviiniä per avioituja.

Erikoistehtävänä oli asettaa kuninkaalliset oikeaan järjestykseen. Siinä ei onnistunut kukaan.

Lopulta oli aika hyväksyä se tosiasia ettei itseä oltu kutsuttu häihin, joten siirryin Wonderlandin kanssa Peppen ja Magnuksen läksiäisjuhliin. Adjös, hienot ihmiset ja mennyt lauantai.

Sunnuntai valkeni myöhemmin kuin lauanatai. Aloitin sen syömällä viimeisen palan prinsessakakkua. Jatkoin iltapäiväpyöräilyllä.

 

Hevostallin jälkeen suuntasin takaisin Alppiruusupuistoon. Kävin siellä viime viikolla. Nyt on oikea aika sutia sinne, ole hyvä.

Kotimatkalla törmäsin suloiseen pesueeseen.

Kiitos tästä viikonlopusta! Toivottavasti myös sulla oli kiva sellainen. Paitsi sillä yhdellä anonyymilla ja Pernillalla.

Publicerad 10.06.2013 kl. 14:20

Porvoo, tänään olet kaunis

Tässä olisi taas ruokakuvia. Vähän maisemakuvia. Ilman asennetta.

Publicerad 28.05.2013 kl. 19:16

Kirsikkapuut juhlivat

Halusin käydä uudestaan Kirsikkapuistossa ennen kukkien lakastumista, joten kutsuin ystävän polkupyöräretkelle. Kukintavaihe taitaa olla ohi muutamassa päivässä. Ja kyllä osaakin olla nättiä. Ei sovi silti unohtaa, että kaikesta hempeydestä huolimatta pystyn tehdä sinusta tarvittaessa hakkelusta.

 

Publicerad 20.05.2013 kl. 21:21

Ravintolapäivä, päivää

Tämän vuoden Ravintolapäivä saapui niin kuin kaikki muutkin. Yllättäen, ilman että olin ehtinyt kunnolla perehtyä tarjontaan. Ruokailuvalintojani määritteli lähinnä sattuma. Kun kutsu kävi Ruttopuistoon, löysin itseni sieltä ystävieni kanssa syömästä halloumileipää ja jukelittoman hyvää hodaria.

Kävitkö sinä syömässä jossain? Oliko se katastrofi, kuten  rakkauselämäni?

Publicerad 19.05.2013 kl. 17:06

Kirsikkapuisto, uusin rakkaani

Olen yrittänyt matkustaa eri paikkoihin nähdäkseni kirsikkapuun kukkivan. Olen aina ollut paikalla väärään aikaan. Perjantaina, keskellä yötä, mieleeni iski, että ehkä niitä löytyy Helsingistäkin. Ja oi kyllä. Kirsikkapuisto, jossa nimen voidaan todeta olevan enne, sieltä niitä löytyy. Roihuvuoressa, osoitteessa Sahaajankatu 8. Mene sinne heti.

Publicerad 19.05.2013 kl. 16:54

Tuulahdus elämänhallintaa

Mä olen tänään iloinen itsestäni! Odotin kauhulla matkanjälkeistä Visa-laskua ja alkukesän niukkaa budjettia. Mutta. En muistanut kuinka paljon ekstratöitä tein ennen matkaa, joten plussalla oleva kesäbudjetti onnistuu tuomaan ilon päivään. Ihan niin kuin en olisi matkoilla ollutkaan!

Miten te saatte talouden pysymään kasassa? Parhaat vinkit, ge mig!

Publicerad 15.05.2013 kl. 10:56

Islanti-käyttöopas 3

Islannin maaperä on kaikkea sitä mitä ei osaa odottaa. Sään ollessa vaihteleva tuli autoilupäivänä vastaan ennennäkemättömiä värinyansseja. Kuvat on otettu auton ikkunasta.

Toukokuu ei ollut vielä turistikautta, mutta osaan vaan kuvitella miltä nähtävyyksiltä näyttää kuukauden päästä. Nuo purskahtelevat kuumat lähteet ovat niin taianomaisia. Vaikka olen nähnyt niiden toimintaa jo monet kerrat, jaksan silti odottaa purkauksia yhtä jännittyneenä kuin sukupuolitautitestien tuloksia.

Hän on Gullfoss. Ei pysty selittämään miten iso se on. Tuolla kalliolla seisoo ihmisiä. He voivat toimia teille mittasuhteena. Geysir ja Gullfoss sijaitsevat 5 min matkan päässä toisistaan. Kannattaa huolehtia kameran suojaamisesta vesiputouksilla yleensä. Vettä tuivertaa sen verran paljon, että retki saattaa päättyä kameran kannalta kohtalokkaasti. Jonkinlaisen sade/kuoritakin mukaan ottaminen Islantiin on muutenkin järkevän ihmisen valinta.

Niin suurta, niin mieletöntä. Perinteiseen Golden cirkle -kierrokseen olisi kuulunut käynti Þingvellirillä, mutta mun mielestä se on vähän tylsä kiviröykkiö, jossa voidaan todeta, että tuolla horisontissa mannerlaatat kohtaavat. Siis sama, kun kehuskelisin kuinka olen saanut jaettua pesää viisi vuotta sitten. Ei mitään perspektiiviä tai käsitystä sen vaikutuksesta nykypäivään.

Hevoset. Pystyn suoriutumaan ihan helposti Suomessa tietäen, että hevosia löytyy täältäkin. MUTTA. Kun pääsen Islantiin, sekoan. Jopa siinä määrin, että pystyn helposti kutsua heitä heposiksi.

Rakennuksia, joiden katolla on risti löytyy liki joka kylästä.

Islanissa on ollut tosi vähän lunta tänä talvena. Vähäsen sitä kuitenkin näkyi joissakin paikoissa. Ilmasto ei anna hirveästi miinusta talvella, mutta vastaavasti tuulta kyllä. Talvitakki toukokuun alussa oli siis tällä kertaa hyvä valinta.

Lopulta oli aika käydä syömään. Buddha cafe osoitteessa Laugavegur 3, tarjoili aasialaista ruokaa. Sushi oli aivan mielettömän tarkasti ja hyvin tehty. Sitä oli ilo syödä.

Bless!

Publicerad 12.05.2013 kl. 12:23

Islanti-käyttöopas 2

Islannissa on ne tietyt asiat, jotka vaan täytyy nähdä. Blue Lagoon, Geysir (käytönnössä Strokkur) ja Gullfoss. Kivana lisänä on ratsastaminen, valas- ja lunnisafarit. Koska olen nähnyt nämä asiat melkein joka reissullani, otan ensi kerralla auton alle nähdäkseni enemmän sitä mielettömän kiinnostavaa saarta. Ystäväni teki matkan Islantiin muutama viikko ennen minua. Matkakertomus vuokra-auton kyydistä löytyy täältä.

Olen ratsastanut kerran aiemmin Laxnes Horse Farmilla. Se on paikallisten suosiossa, koska siellä ollaan onnistuttu säilyttämään  maatilan tunnelma.

Tämänkertainen ratsastuskokemus jäi vähäsen miinusmerkkiseksi liian pitkien jalustimien, kovapäisen ratsun ja kokemattoman ratsastajan takia. Palvelu pelasi muuten hyvin, he hakevat kotiovelta ja tarvittavia varusteita voi lainata ellei niitä ole itsellä mukana, mutta varsinaista opastusta pysäytyksen ja liikkeelle tönäisyn lisäksi ei ollut.

Tässä kohtaloni. Birta. Viittä vaille rotkoa ja irronneita raajoja. Onneksi olen kohtuullisen tottunut entinen seikkailija, joten tämmöiset läheltä piti -tilanteet sujui, vaikka ratsastaminen tuntui vaikealta. Voin sanoa: Ei töltätty.

Kasper istui Sparks Mannsspjarir -kaupan ikkunassa. Hän juoksenteli pitkin vaatepinoja ja jahtasi häntäänsä. Ilahduttavaa oli kohtelias vastaanotto siitä huolimatta vaikka ei ostanut kaupasta mitään.

Reykjavikin keskustassa on hieno skeittipuisto ihan Laugavegurin vieressä.

Reykjavikissä sisäpihat yllättävät kauneudellaan tai sitten yllätyksellään. Suosittelen pitämään silmät auki ja tarkastelemaan millaisia rakennuksia kaupungista löytyy.

Parissa päivässä saa jo jonkinlaisen käsityksen Reykjavikin keskustasta. Testattavia ruokapaikkoja löytyy yli oman suoriutumiskyvyn, joten suosittelen palaamaan uudestaan sen sijaan että stressaisi kaikkea sitä mitä ei ole ehtinyt kokea.

Se, mikä on aina ilahduttanut Islannissa on yhdessä oleminen ja tekeminen. Joko kutsutaan kaverit kylään syömään, tai mennään viettämään aikaa lämpimiin altaisiin. Kävin Laugardalslaugin uimalassa, se on iso ja monipuolinen. Vähemmän ruuhkaisa ja turistien tuntema allas Sundhöll Reykjavíkur löytyy lähempänä keskustaa.

Vietin aikaa pienen islantilaispeikon kanssa. En ole koskaan tavannut noin hyvätapaista ja ihanaa tyyppiä. Hänen intohimonaan oli Legot ja koska islanninkielentaitoni oli hataraa lajia vietin hänen kanssaan aikaa lähinnä kysymällä Hvað er þetta? Seuraavana päivänä osat vaihtuivat ja mulla oli selittelemistä. Kaikesta oudosta kommunikaatiosta huolimatta minä olen kuitenkin hänen uusin ystävänsä, suomalainen peikko.

Ei ole niitä kaikilla.

 

Publicerad 12.05.2013 kl. 10:05

Islanti-käyttöopas

Kun kerron olevani menossa Islantiin, kuulen usein Voi vitsi, minäkin olen aina halunnut käydä siellä! Minun kysymykseni on Miksi et ole jo varannut lentoja? Tämä oli neljäs matkani Reykjavikiin. Olen kerännyt tähän jotain ajatuksia sinne matkaamisesta.

Lensin Icelandairilla suoraan kohteeseen. Matka-aika 3,5 tuntia, hinta 245 euroa. Aikaero 3 tuntia.

Hyvällä säällä voi nähdä Vattnajökull-jäätikön. Se on aivan järjettömän kokoinen. Varaa itsellesi ikkunapaikka, maisemat ovat näkemisen arvoisia!

Blue Lagoon on geoterminen kylpylä, mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan. Vieressä on joku voimalaitos, ei ilmeisesti ydinvoimala, jonka lauhdevedessä on hyvä kylpeä. Suosittelen olemaan kastelematta hiuksia tässä lammessa ja käyttämään kylpylän tarjoamaa hoitoainetta ennen ja jälkeen pulahtamista. Laguunin reunalla on käytettävissä mineraalinaamio, jota saa käyttää niin paljon kuin haluaa, vaikutusaika kannattaa jättää  5-10 minuuttiin.

Sisäänpääsyn hinta on noussut viime vuosien aikana roimasti. Ennen 1 800 ISK, nykyään 6 600 ISK. Toisaalta, kokemus on niin ainutlaatuinen, että siitä maksaa mielellään. Lentokentältä voi ostaa 8 000  ISK hintaisen lipun (n. 50 e), joka kattaa linja-autokyydin Keflavikin lentokentältä Blue Lagooniin, sisäänpääsymaksun ja jatkokuljetuksen Reykjavikiin. Busseja kulkee noin tunnin välein. Tuo pakettihinta on joka tapauksessa halvempi kuin yksittäin ostettuna. Jos mahdollista, niin kannattaa sovittaa matkalla lentokentälle tai -ltä sen sijainnin takia. Eli 13 km Keflavikin lentokentältä. Knoppitietous, lausutaan Keplavik.

Reykjavik on hyvin turistiystävällinen. Pienellä lisämaksulla saa kuljetuksia hotellilta ja hotellille. Minulla asuu paikallisia ystäviä Reykjavikissä, joten yövyin heidän luonaan.

Ruuan hinta kaupoissa on aikalailla samaa tasoa kuin Suomessa. Asun melkein aina ystävien sohvilla matkustellessani, joten oman aamupalan laittaminen tulee tutuksi.

Reykjavikin keskustassa suunnistamista helpottaa Hallgrímskirkja. Maisemia pääsee tutkimaan 700 ISK hintaan.

Sää ei suosinut tällä matkalla, aurinko paistoi tulessa ja lähtiessä. Paikallisystävät pahoittelivatkin säätä. He olivat silti ihmeissään siitä, että vierailun aikana oli tuullut niin vähän. Alkuperäiskansa tunnistaa turistin sateenvarjosta. Useimmin se osoittautuu tarpeettomaksi sateella, kun tuulee suoraan Atlantilta, joka näkyy kuvassa.

Sää saattaa olla hyvinkin paikallista. Vaihtamalla korttelia saattaa selvitä sadekuurosta. Sieltä saattaa löytää suloisen kissan! Hyvää päivää!, sanoin.

Se, mikä pistää silmään on graffitien määrä katukuvassa ja värikkäät talot. Ne voivat olla ihan mitä tahansa. Omanmuotoisia ja -värisiä. Neonvärit - ei ongelma!

Reykjavikin ydinkeskusta on pieni. Se on täynnä kahviloita ja ravintoloita. Hintataso näissä on suunnilleen sama kuin Suomessakin. Keskustan halkovan Laugavegurin putiikeista saa ostettua tarvittavat matkamuistot. Lentokentältä saa ostettua esim. Blue Lagoonin tuotteita halvemmalla kuin muualta saarella. Samoin kuin Bioeffect-tuotteet. Hämmennystä herättää se, että saarella tuotteet myydään EGF-nimisenä. Suomessa 25 ml seerumia maksaa noin 135 e, Islannin apteekeissa 60 e, lentokentällä ja -koneessa noin 40 e.

C is for Cookie -kahvila osoitteessa Týsgata 8, oli viihtyisä ja sieltä sai hyvää suklaakuorrutettua juustokakkua kermavaahdolla. Kahvi sai viisi papua viidestä mahdollisesta. Saarella kaikki asiat tulee ilmeisesti kermavaahdolla kyllästettynä ja en voi väittää sen häirinneen.

Stofan-kahvila osoitteessa Adalstraeti 7, oli myös erittäin viihtyisä. Yhden työntekijän isoäidin tekemä suklaakakku tarjoiltiin tietenkin kermavaahdon kanssa.

Olin ostanut Satu Rämön kirjoittaman Islanti-oppaan (Mondo) vanhemman painoksen. Talouden heilahtelut on jo ehtinyt vaikuttamaan maaliskuussa 2013 ilmestyneeseen uudistettuun painokseen sisältöön. Oppaassa kehuttua ravintola ei ollut enää olemassa vaan sen paikalle oli avattu uusi paikka, jolla ei ollut vielä virallista nimeä.

Laugavegi 27 -osoitteessa löytyy kyseisen oppaan kirjoittajan Satun Suomi PRKL! -kauppa. Käy kääntymässä, mikäli kaipaat viime hetken vihjeitä.

Varsinainen kirpputori  järjestetään lauantaisin Kolaportiðissa. Kylältä löytyy lisäksi monta potentiaalista antiikkikauppaa, johon olisi voinut jäädä pidemmäksikin aikaa. Hintataso oli aika sama kuin Suomessa, ehkä hivenen kalliimpaa jopa. Friða Frænka löytyy sataman lähistöltä.

Musiikki näkyy ja on olennainen osa Reykjavikia. Ensimmäinen asia, minkä islantilainen ystäväni tarkasti saavuttuani, oli illan keikkatarjonta. Kun makaa riittävän paljon lämpimissä lähteissä, ei löydä itseään iltaisin hippaamasta.

Kex-hostelli osoitteessa Skúlagata 28,on viehättävä sekoitus kaikkea sitä, mitä viihtyäkseni tarvitsen. Miellyttävä sisustus, hyvä ruoka, kelpo palvelu.

Se, että viereisessä pöydässä sattuu istumaan fanittamani Ólöf Arnalds ja Múmin Gunni, ei varsinaisesti pilaa tätä kokemusta. Pienen jutustelun jälkeen lähdin nimikirjoitusten kera askeltamaan sateeseen kevein askelin.

 

 

Publicerad 11.05.2013 kl. 21:51

Voit arvioida itse

Olit ehkä hieman epäluuloinen kertoessani hevoseni olleen kusipää.

Tältä hän näytti ratsastuksen jälkeen.

Publicerad 06.05.2013 kl. 23:17

Islanti

Islannista innostuneille riittää lukemistä ystäväni luota täältä. Voitte ihailla maisemia, kunnes pilaan elämänne omilla kuvillani. Bless, bless!

Jökulsárlón

Waterfalls

Storm around Vík

Svartifoss & Vattnajökull

Swimming

Even an overdose of Iceland wont be enough

I don't have any good excuse

Publicerad 06.05.2013 kl. 12:55

Hyvää päivää

Olin Islannissa. Ratsastin hevosella. Se oli kusipäinen. Kyseessä ei ole kuvan hevonen. Olen laulanut sen jälkeen Kari Tapiirin Länkkäri-biisiä.

Publicerad 06.05.2013 kl. 12:44

Sunnuntai, olet kylmä, mutta kaunis

Otsikko sopii myös kuvaamaan minua. Leppoisaa löntystelyä. Testattiin Tamminiementien kahvila uudestaan ja perustettiin SK-kerho. Sunnuntai-Kulttuuri/Kahvi/Kävely-kerho siis. Otetaanpa taas vähän otetta elämästä.

 

Publicerad 28.04.2013 kl. 20:31

Aion mennä sinne uudestaan heti ensi viikolla!

Ajattelin haastaa hermostoa ehdottamalla uutta kahvipaikkaa ystäville tämän päiväistä tapaamista varten. Oletteko käyneet aiemmin Tamminiementien kahvilassa? Eivät olleet.

Syy hiljaiselta vaikuttavaan kahvilaan selvisi viimeistään kassalla. Miksi kaikki maksavat nykyään kortilla! Ei siitä jää kahvirahoja!  Kuulin seuralaisen äänensävystä asioita, joihin yritin suhtautua olemalla purskahtamatta nauramaan ääneen. Ehkä siksi, että pankkikortti on Suomessa ihan validi maksuväline! Kaikki asiakkaat saivat osansa vastaavasta öykkäröinnistä.

Paikka has-the-prices, eli kahvi oli viitosen ja pulla neljä. Makeat kakut 8 euroa, suolaiset 11 euroa. Suosittelen suhtautumaan hintoihin elämyksenä.

Olen viihdyttänyt itseäni lukemalla arvosteluja paikasta. Tässä joitain lempikohtia:

- Kahvilan omistaja kävi mm räyhäämässä kaikille, jotka kehtasivat mennä istumaan hänen nojatuoliinsa terassille. Tuolia ei ollut mitenkään merkitty istuinkieltoon. "Älä istu siihen, minä tulen välillä siihen polttamaan tupakkaa".

- Etuovella oli lappu aukioloajoista ja puhelinnumero johon pyydettiin soittamaan niin lukittuna oleva ovi tullaan avaamaan. Mutta numeroon ei vastattu, olimme siis aukioloaikana. Kiersimme kuitenkin talon ympäri ja päädyimme terassille, jossa pari ihmistä joikin kahvia, oletimme siis, että sisäänkäynti on terassin kautta. yritimme, mutta ovi oli lukossa. Juuri kun olimme lähdössä, tuli vanhempi rouva avaamaan ja kysyi todella töykeästi, että "oletteko asiakkaiksi tulossa?" johon vastasimme, että kyllä jos olette auki...jja tähän rouva vastasi taas todella töykeästi, että "eli ette ole tulossa!" Ja vetäisi oven taas edessämme lukkoon.

- Kahvilan pitäjä kulkee perässä ja tivaa mitä ostetaan. Kun kerromme, että kakku on läsähtänyt, niin myyjä sanoi, että kaikki on täällä läsähtänyttä.

-  Itse soittelin juuri kyseiseen paikkaan ja kyselin villan vuokrausta hääpaikaksi elokuulle 2013. Tilojen vuokrauksesta vastuussa ollut nainen totesi, "Ettei hän tiedä elääkö hän enää silloin."

Publicerad 21.04.2013 kl. 22:09

Tallinna, tapaamme jälleen!

Varasin matkan Tallinnan. Ystäväni tuli mukaan. Laiva lähti kello 7.30, joten kävimme nukkumaan baarin penkeille laivalle päästyämme.

Aamupalapaikaksi valikoitui Energia kohvik, josta sanottiin This busy café next to a main trolleybus stop offers dim lighting, suspicious little sandwiches and a hideous interior. No wonder the Soviet Union was so feared. Bus your own tray. Odotin pommia, mutta sen sijaan aloitin aamun pienillä leivillä ja peruna-kinkkusalaatilla. Oikein mainio paikka niille, jotka ovat jo käyneet Roberts Coffeessa Helsingin päärautatieasemalla.

Koska ihastuin viime retkellä Kalamajan alueeseen, siirryin sinne heti aamiaisen jälkeen.

Telliskiven varrelta löytyy kiinnostavia rakennuksia, ruokapaikkoja ja näkymiä.

Päivän kolmas pysähdys oli Baar Bistrossa. Viehättävä ravintola, josta saa hyvää ja edullista ruokaa kauniissa ympäristössä. Söin taivallisen hyvää porkkanapiirakkaa ja mietin suomalaisten ravintoloiden hintoja suhteessa tallinnalaisiin.

Voisin viettää päiviä kuvaamassa mummoja. Eletty elämä jättää jälkiä ja näitä ihmisiä on ilo seurata. Torilla myydään ruokaa, vaatteita, työkaluja, koriste-esineitä ja jonkin verran kirppistavaraa.

Telliskiven varrelta löytyy MuSu-liike. Liike on uusi ja värikäs. Hyvällä tuurilla sieltä saattaa tehdä löytöjä. Vasta tarkasteltuani hintoja, huomasin siellä olevan myynnissä halpaketjuliikkeiden vaatteita melkein uusien hinnalla.

Suurena kirppisrakastajana olin innoissani päästessäni kiertämään paikallisia romutaivaita. Todellisuus oli kuitenkin enemmän romua kuin taivasta, joten rispaantuneet, kalliit ja loppuun kulutetut tavarat jäivät ostamatta. F-hoonen vieressä ollut kirppari oli pettymys, kirppiskissaa lukuun ottamatta.

Koska Tops, jonne olisin halunnut mennä, ei ollut auki, päädyttiin upporikas tai vatsatauti -vaihtoehtoon. Ensimmäinen paikka, joka tulee vastaan on meidän kohtalomme ja se oli Leilas Baar. En tiedä mitä pelmenien sisällä oli. Epäilen koiranruokaa. Tietoni mukaan, tämä ravintola edusti toista ääripäätä. Seuraavan kohteen ollessa sieltä toisesta päästä.

Noin puolen kilometrin kävelyn jälkeen tuntui jo siltä, että olisi aika juoda kahvia. Kalamajan Boheem oli seuraava valinta. Paikka oli siisti, kakku aivan järjettömän hyvää ja palvelu ystävällistä. Saattaisin uida koiraa lahden yli tuon juustokakun takia.

Lopulta päästiin yhteen mun lempipaikoista, eli F-hooneen. Hyvä lista, joka vaihtuu 3 kk välein, hyvä palvelu, hieno ympristö. En tarvitse muuta. Kaiken tämän syömisen jälkeen meillä oli nälkä laivalla.

Kun taivas alkoi punertaa, tiesi, että oli aika lähteä kotiin. Kohtaamme jälleen!

Edellisistä retkistä voit lukea täältä:

Halpaa viiniä ja kalliita laukkuja -turnee Tallinnassa

Matkalla

Käy näissä, ku oot Tallinnassa

Publicerad 28.03.2013 kl. 00:48
Tubbs - Evil plans and other stuff