Tallinna, uskollinen ystäväni

Ei liene yllätys, että pidän Tallinnasta. Kun matkustan, mua kiinnostaa yleensä kusisimmat baarit, valokuvaaminen ja hyvä ruoka. Tämän matkan tavoitteena oli edetä Kalamajasta eteenpäin kohti Koplia.

Vaikka olen hyvä suunnistamaan, niin olen huono tarkastamaan etukäteen paikkojen aukioloaikoja. Kun lähtee aamun ensimmäisellä lautalla Tallinnaan, onnistuu olemaan kaupungissa aikaan, jolloin on vaikea löytää aamupalankaltaista syömäpaikkaa. Jos seljankka maistuu aamukymmeneltä, silloin sinulla ei ole minun ongelmaa.

Alunperin mun oli tarkoitus käydä syömässä aamupalaa Sesoon-ravintolassa osoitteessa Niine 11. Paikka oli nuorisohenkinen ja varteenotettava lounas- tai illallisruokailuun. Tarjoilu aloitettiin vasta kello 11, joten jatkoin matkaa seuraavaan kohteeseen.

Tallinna on niin paljon enemmän kuin vanhan kaupungin muurien sisäpuolelle jäävä alue. Viime retkieni myötä olen tutustunut alueisiin, joissa tapaa paikallisia ja jossa tuoppi Sakea ei maksa 6 euroa.

Kamahouse Köök sijaitsee osoitteessa Kopli 25 ja sinne pääsee raitiovaunuilla 1 ja 2. Jos päätät kävellä sinne ja ihailla puutaloaluetta niin pysy vahvana, vaikka katunumerointi horjuttaa uskoasi. Paikka löytyy Google-kartasta kohdasta E ja se löytyy tekstin lopussa.

Listalta löytyy aamupalaksi soveltuvaa ruokaa. Söin mannapuuroa ja piirakan. Ruoka on paikallisesti tuotettua ja talon hampurilaista on kehuttu yhdeksi kaupungin parhaaksi. Tila on kaunis ja siellä viihtyy mielellään pidemmän aikaa Wifin ja Huojuvan tornin äärellä.

Ravintolan takaosassa on myynnissä taiteilijatarvikkeita ja sinne on rakentumassa elokuvakahvio. Paikka on ehdottomasti tutustumisen arvoinen.

Päädyin juttelemaan paikan omistajan kanssa matkasuunnitelmastani. Olin lukenut alueesta hyvin vähän, mutta sen verran, että minua kiinnosti tutustua tarkemmin Koplin alueeseen. Sepa, 1. ja 2. Liin vaikuttivat kiinnostavilta. Hänen toivotuksensa olikin "Joo, minä en menisi sinne yksin."

Pukeudun matkoillani yleensä siten, että on vaikea tietää olenko yksi alueen kodittomista vai omaanko ainostaan huonon arvostelukyvyn. Minua eivät mitkään "En menisi sinne yksin ja tämän alueen saat kiertää kaukaa, sinne älä mene" estäisi. Kyllähän tällä vaatetuksella sulautuu helposti massaan. Sen lisäksi olenhan mä aika rankkis.

Etenin pitkin Koplia ja puhuttu kieli vaihtui venäjäksi. Talot olivat ränsistyneitä, mutta mielestäni sympaattisia. Ihmisillä oli iloisen värisiä vaatteita ja kotieläimiä kavereinaan.

Jatkoin matkaani halki kauniin puiston ja mietin miten täällä mitään vaarallista olisi. Suunnilleen siinä kohtaa vastaani taivalsi, poliittisesti korrektisti ilmaistuna, henkilö, joka asui alueella jolla on tavattu sosiaalisia ongelmia.

En väittäisi olevani kokematon ihmisten kohtaaja, mutta tämä tilanne laittoi oman oletetun ihmisosaamisen vähän nöyrempään järjestykseen. Vastaantulijan pistävä katse, pahuutta nähneet ja kokeneet silmät olivat todella vähän kiinnostuneita minun innostuksestani nähdä sitä todellista Tallinnaa. Vaihdoin tien puolta, suojatien kohdalta, kuten kunnon kansalaiset tekevät. Piilosuunnitelmassani oli toive siitä, kuinka vastaantuleva potentiaalinen tappaja hämmentyisi tästä manööverista niin, ettei henkirikos kiinnostaisi niin paljoa heti aamupäivästä.

Oli metristä kiinni, että olisin päässyt hyppäämään paikalle saapuneen raitiovaunun kyytiin. Kun vaunu lähti pysäkiltä, paljastui toiselta puolelta kiskoja 10 tuijottavaa silmäparia. Selkäni takana saman verran. Istuin alas penkille ja pälyilin ympärilleni, jos löytäisin edes vähän turvallisen näköisen hahmon, joka ei olisi liuottimilla kyllästetty. Ei löytynyt. Annoin kaikille pummaajille rahaa, eikä tullut mieleen nostaa kameraa laukusta taltioidakseni tätä ympäröivää lomatunnelmaa. Tässä vaiheessa seuraavan raitiovaunun saapumiseen oli aikaa 7 minuuttia. Jossain vaiheessa ihmiset alkoivat liikkua minua kohti. Päätin tarkastella pysäkin ympäristöä kävelemällä edestakaisin. Lopulta pääsin raitiovaunun kyytiin.

Raitiovaunu vei minut kääntöpaikalle, jossa sain hengähtää. Palasin vaunulla takaisin sinne, mistä olin aloittanut aamuni, eli Kamahouse Köökiin. Näin paikan omistajan terassilla juttelemassa miehen kanssa. Huikkasin ohimennen selvinneeni Kopli-kierroksesta ja että minun olisi pitänyt kuunnella hänen ohjeitaan. Hän pyysi liittymään seuraan juttelemaan ravintolaan saapuneen herran kanssa, joka oli Jorma Pulkkinen! Lapsuuteni parhaimmistoon kuului Ruutuysi, eli -ässä, sekä Sirpa ja perhoskoira, joten kysymys Tunnetko sinä hänet? oli varsin irrelevantti.

Aikaisemman kokemukseni perusteella olin normaalia valppaampi kulkiessani kohti rantaa. Kun näin 50 metrin päästä kolme lasta rynnäkkökiväärin kanssa, oli tunnelma taas vähän ennemmän koholla. Olin tässä vaiheessa huomattavasti enemmän valmis tapaamaan alueen kissoja kuin muovikuulia omistavia lapsia.

(Löydä kissi kuvasta.)

Pelguranna oli tosi kivan näköistä aluetta. Jos minua kiinnostaisi lapsiperheet, niin voisin kertoa heille, että siellä oli vaikka minkälaista pomppulinnaa ja kiipeilytelinettä tarjolla. Ravintolasta sai ruokaa ja kaljaa. Merimetsän pururataa voi hyödyntää joko kuntoiluun tai höyryjen irrotteluun. Juostessa kehää metsässä voi miettiä, ketä lapsistaan vihaa vähiten.

Löysin maasta häiriintyneimmän näköisen etiketin hetkeen. Se sai minussa kuitenkin aikaan ostohalun, että sinällään onnistunut etiketti tämä kyllä on.

Lopulta olin takaisin tutulla Telliskivi-kadulla. Baar Bistro Kukeke oli yhtä maukas kuin aina. Suosittelen.

Balti Jaamin vieressä oleva markkinapaikka on mun kestosuosikki.

Olin lukenut kauniita sanoja Leib resto ja Aed -ravintolasta. Se löytyy vanhasta kaupungista osoitteesta Uus 31. Paikka on tosi hieno ja viihtyisä. Se sopii parhaiten henkilöille, joita kiinnostaa hyvä palvelu ja kaunis sisäpiha. Kun näyttää kodittomalta, niin huomaa nopeasti, miten aika rientää hyvässä (omassa) seurassa. Viininkin saa juotua ihan muutamissa minuuteissa.

Kotimatkalla kannattaa vielä hyödyntää laivan aurinkokansi. Smilla-ystävä kainaloon ja kuoharia muovimukiin!

Olen piirtänyt karttaan matkani, kyseiset välietapit eivät merkitse juuri mitään. Paitsi E. Kävelymatkaa tuli yhteensä noin 18 km. Haluan vielä huomauttaa, että suurin osa Kopli-katua on täysin mukavaa seutua, mutta kartan kohdasta D eteenpäin on syytä olla mieletään reipas.

Vinkki: Oppaissa kerrotaan julkisen liikenteen kuljettajista, jotka murisevat kulkuneuvosta lippunsa ostaville. Tallinnan joukkoliikenne on ollut paikallisille maksutonta vuoden alusta lähtien. Tämä on ilmeisesti vapauttanut palvelualttiutta rahastamisen suhteen. Mikään kioski ei siis myynyt kertalippuja, vaihtoehtona oli ladata matkakortille arvoa tai päivälippu. Lue lisää täältä.

Ei muuta kuin head reisi!

 

Ps. Kokosin viime aikoina tekemäni Tallinnan retket yhden kategorian alle ja löydät muut alueelle suunnatut koosteeni täältä.

Publicerad 29.07.2013 kl. 23:08

Tallinna, tapaamme jälleen!

Varasin matkan Tallinnan. Ystäväni tuli mukaan. Laiva lähti kello 7.30, joten kävimme nukkumaan baarin penkeille laivalle päästyämme.

Aamupalapaikaksi valikoitui Energia kohvik, josta sanottiin This busy café next to a main trolleybus stop offers dim lighting, suspicious little sandwiches and a hideous interior. No wonder the Soviet Union was so feared. Bus your own tray. Odotin pommia, mutta sen sijaan aloitin aamun pienillä leivillä ja peruna-kinkkusalaatilla. Oikein mainio paikka niille, jotka ovat jo käyneet Roberts Coffeessa Helsingin päärautatieasemalla.

Koska ihastuin viime retkellä Kalamajan alueeseen, siirryin sinne heti aamiaisen jälkeen.

Telliskiven varrelta löytyy kiinnostavia rakennuksia, ruokapaikkoja ja näkymiä.

Päivän kolmas pysähdys oli Baar Bistrossa. Viehättävä ravintola, josta saa hyvää ja edullista ruokaa kauniissa ympäristössä. Söin taivallisen hyvää porkkanapiirakkaa ja mietin suomalaisten ravintoloiden hintoja suhteessa tallinnalaisiin.

Voisin viettää päiviä kuvaamassa mummoja. Eletty elämä jättää jälkiä ja näitä ihmisiä on ilo seurata. Torilla myydään ruokaa, vaatteita, työkaluja, koriste-esineitä ja jonkin verran kirppistavaraa.

Telliskiven varrelta löytyy MuSu-liike. Liike on uusi ja värikäs. Hyvällä tuurilla sieltä saattaa tehdä löytöjä. Vasta tarkasteltuani hintoja, huomasin siellä olevan myynnissä halpaketjuliikkeiden vaatteita melkein uusien hinnalla.

Suurena kirppisrakastajana olin innoissani päästessäni kiertämään paikallisia romutaivaita. Todellisuus oli kuitenkin enemmän romua kuin taivasta, joten rispaantuneet, kalliit ja loppuun kulutetut tavarat jäivät ostamatta. F-hoonen vieressä ollut kirppari oli pettymys, kirppiskissaa lukuun ottamatta.

Koska Tops, jonne olisin halunnut mennä, ei ollut auki, päädyttiin upporikas tai vatsatauti -vaihtoehtoon. Ensimmäinen paikka, joka tulee vastaan on meidän kohtalomme ja se oli Leilas Baar. En tiedä mitä pelmenien sisällä oli. Epäilen koiranruokaa. Tietoni mukaan, tämä ravintola edusti toista ääripäätä. Seuraavan kohteen ollessa sieltä toisesta päästä.

Noin puolen kilometrin kävelyn jälkeen tuntui jo siltä, että olisi aika juoda kahvia. Kalamajan Boheem oli seuraava valinta. Paikka oli siisti, kakku aivan järjettömän hyvää ja palvelu ystävällistä. Saattaisin uida koiraa lahden yli tuon juustokakun takia.

Lopulta päästiin yhteen mun lempipaikoista, eli F-hooneen. Hyvä lista, joka vaihtuu 3 kk välein, hyvä palvelu, hieno ympristö. En tarvitse muuta. Kaiken tämän syömisen jälkeen meillä oli nälkä laivalla.

Kun taivas alkoi punertaa, tiesi, että oli aika lähteä kotiin. Kohtaamme jälleen!

Edellisistä retkistä voit lukea täältä:

Halpaa viiniä ja kalliita laukkuja -turnee Tallinnassa

Matkalla

Käy näissä, ku oot Tallinnassa

Publicerad 28.03.2013 kl. 00:48

Milloin mä edes aion käyttää näitä!

En ole tunnettu siitä, että kirjoittelisin vaatteistani. MUTTA. Jos ostan näin överikreisit Vivian Vaun kengät Tallinnasta, niin on melkein pakko.

Publicerad 26.03.2013 kl. 16:13

Vinkkejä Tallinnaan, ANTAKAA, kun ette paljon muuten kommentoi

Kerropas mulle sun parhaat ja uusimmat Tallinna-vihjeet! Kiitollisna mä niitä vastaanotan, lailai!
Publicerad 22.03.2013 kl. 12:43

Halpaa viiniä ja kalliita laukkuja -turnee Tallinnassa

Aion tarjoilla teille Tallinnaan suuntautuneen matkani. Tarina on pitkä, mutta antoisa.

Jokainen hyvä retki alkaa pihtaamalla ja syömällä omat eväät satamassa.


Cafe Amore tarjoili meille kahvia auringossa aamukymmeneltä. Varma valinta! Ja harvoja paikkoja jotka olivat auki siihen aikaan aamusta. Kahvin jälkeen kävimme kasvohoidossa.


Lounaslätyt kannattaa ostaa mainiosta Kompressorista. Tämä paikka on ollut minulle tähän asti rakkain, mutta nyt hänet on syrjäytetty. Tämä on silti hyvä valinta mikäli liikut vanhassa kaupungissa.


Voiko konsepti tästä parantua? Halpoja ja hyvin täytettyjä lättyjä. Ei mielestäni. Ruuan jälkeen kun makoilee tunnin auringossa ja kiertää kauppoja ennen hieronnan alkamista niin ei siitä huonoa päivää tule.


Kompressoria vastapäätä on Vivan Vau Kingasalong. Sen lisäksi, että sieltä löytyy kenkiä numeroon 45 asti niin paikka ilahduttaa värikkäillä kengillään.


Paikallisten suunnittelemia koruja ja muita tuotteita löytyy mm. tästä Tali-kaupasta.


Muualla on aina kauniimpaa kuin kotona. Tai ainakin sen ohikiitävän hetken.

Tämän kaiken te tunsitte jo, mutta nyt mennään sinne minne tulevaisuudessa suunnataan!


Kalamajaish it is. Entinen pahisalue. Vanhasta kaupungista alueelle kävelee ehkä 10 minuutissa, raitiovaunuilla 1 ja 2 pääsee suoraan perille mistä nyt matkustaakaan.


Alueella on perinteiset markkinat, josta saa ruokaa ja monen X:n puuterinsävyisiä alushousuja.


Alue on rouheampaa kuin mitä on tottunut näkemään ja siksi itselle mieluisaa.


Ihania taloja ja rappusia.


Lyhyen hakemisen jälkeen löysimme sen mitä toivoimme eli F-hoone-ravintolan, joka on piilossa sisäpihalla. Rakennuksissa on aiemmin korjattu raitiovaunuja. Alue muistuttaa Suvilahden ja Korjaamon risteymää. Alueella on ainakin ollut kirpputori ja taiteilijoiden työhuoneita. Kannattaa käydä tutustumassa alueeseen.

Ruoka oli ihan mielettömän hyvää ja se oli enemmän kuin edullista. Palvelu oli erittäin ystävällistä, enkä usko jättäneeni koskaan niin suurta tippiä kenellekään. Tämä kohtaaminen oli pelkkää iloa!


Paikalla oli hipsterilapsia ja kotieläimiä. Sisätiloissa oli lasten leikkihuone, joten kaikki ovat tervetulleita.


Mä olin niin innoissani, etten tiennyt miten olisin ollut. Päädyttiin istumaan terassilla ja juomaan pullon halpaa viiniä auringossa.


Syötiin erilaisia alkupaloja ja kaikki maistui ihan mielettömän hyvälle! Kasviksia hummuksella ja leipiä eri täytteillä.

Juustoa ja mansikoita, ei vaan voi mennä pieleen! Meidän matkaajien kohdalla on hyvää se, että me pystytään syödä vaikkei meillä oo nälkä. Siis eloonjäämisen näkökulmasta.

Olisin mielelläni ryöstänyt tämän paikan omakseni.


Halutuimpia istumapaikkoja olivat nuo ikkunapaikat.

Lopulta oli aika lähteä kotimatkalle. Alueelta käveli vartissa satamaan. Nyt mulla on uusi pakkomielle kaupungissa. Koska lähdetään uudestaan?
Publicerad 24.07.2012 kl. 16:14

Matkalla


Tallinnassa oli kivaa.


Olen ottanut kaikki maapallon pulut kotieläimikseni. Siksi ilahdun monessa eri maassa nähdessäni heitä. Hyvää päivää! minä aina tervehdin. Minne sinullakin nyt on niin kiire!


Syödä hyvin halvalla. Se antaa mulle aina riistäjätunteen. Fish&wine, suosittelen.
Publicerad 05.09.2011 kl. 23:06

Käy näissä ku oot Tallinnassa

Jos ja kun joskus kualen ja halvaannun niin voitte teherä Tubbsin jalanjäljissä -retken Tallinnaan. Se menöö näin:

Park-Café.
Oikeen semmoosta vähän vanhanajan henkeä Kadriorg-puiston viäres. Sinne pääsöö raitsikalla yksi.


Reval Café

Kaksi kerrosta ja hianon näkööstä. Kuahuviinipullo maksaa 15 euroa. Siinä Old Hansan lähellä. Mutta älä mee sinne vanhaan hansaan.


Kompressor

Uuh! Kertakaikkisen halpaa ja mainioita täytettyjä lättyjä!


Von Krahl'sin AED

Siis voi LUOJA! Pääruuat maksaa noin 5 euroa ja paikkaa suositellaan termillä Embassy of pure food. Need to say more?


Cafe Josephine

Hyvin miälenkiintoonen sekootus kultaa ja violettia.


Sfäär

Sekä suulle, että silimälle. Niin kiva.
Publicerad 14.04.2011 kl. 00:41
Tubbs - Evil plans and other stuff